"Juntos caminemos al encuentro de Maria" Alkuviikosta tuli kutsu öiseen seikkailuun.
Perjantaina viiden jälkeen porukka kokoontui koululla, noin 240 hengen poppoo kostuen oppilaista ja opettajista nous kuuteen bussiin josta matka sitte alko. Yheksän paikkeilla saavuttiin Quitoon jossa porukka tankkas kävelyy varten ja omaan tahtiin lähti matkaan.
Olin siin lähteny mukaan "pyyhiinvaellusretkelle" öiseen kävelyyn Quinche nimiseen kylään. Kerran vuodessa ensin virallinen kävely ja sen jälkeen koulumme järjestämä kävely, osa porukasta lähtee mukaan uskonnollisin merkein mutta suurin osa vain yllättämään ja haastamaan itsensä. Kävelyreitti kulki ylös,alas ympäri hei! Kukaan ei tuu perässä poimimaan jälkeen jääneitä eikä reitiltä oo oikeen ulospääsyäkään. Tarkoitus on siis vain kävellä ja joskus aamutunneilla saapua tuohon pieneen pyhään kylään ja astua kirkkoon kuuntelemaan jumalanpalvelusta.
Noin puol kymmenen kun meiän 11 hengen kaveriporukka lähti kävelemään, oltiin jo valmiiks viimesten joukossa. Alkumatka oli pelkkää alamäkee, noin puoltoista tuntii käveltiin alaspäin vuorenrinnettä saapuen vihdoin moottoritielle. Ensimmäiset lepääjät nähtiin siellä. Siitä alkokin sitte ylämäki, ensin liian pitkä JYRKKÄ ylämäki pohjana pehmeä hiekka. Sanoin kaverille että mehän mennään ylös asti yhellä kertaa ja sit levätään, siin oli urheilija tytön kunto kyllä kovilla mut ylös asti mentiin jossa sitte ootettiin muita kavereita.
Kun matka jatku joukko oli vähentyny viidellä hengellä. Ei mitään matka jatkuu ja taas ohitettiin monta lepäävää porukkaa. Ylämäki ei ikinä kuitenkaan loppunu vaan matka jatku loivana nousevana. Välillä kuljettiin viini tarhojen ohi, välillä kauniiden vuoristotalojen lomassa ja välillä asfaltti jalkojen alla noustiin ja noustiin. Mitä ylemmäs päästiin sitä raikkaampaa ilma oli, luonnon tuoksu ja purojen lorina väritti meiän matkaa. Laulu jakso raikaa aamu kolmeen asti. Mutkiakin matkassa oli, kerran eksyttiin tietämättä mihin suuntaan jatkaa kunnes jossain kaukana näkyi taskulampun valoa ja kerran pysähdyttiin koska kaveri ei tuntenut jalkaansa. Viimeisten joukosta noustiin ja kahtakymment vaille neljä saavuttiin vihdoin kylälle, 11 hengen poppoo oli kutistunu kolmeen. Vartin päästä saapu kolme lisää. Aamun tunnit oli jäätävän kylmiä, käperryttiin kaikki kuus lusikkaan kirkon seinän viereen ja hädässä ostettiin muutama fleece viltti lämmittämään, siinä nukttiin aamu kuuteen jolloin kirkko meiät herätti. Jumalan palvelukseen ei menty sillä tuoreet empanadat ja morrocho houkutti enemmän. Noin viiden tunnin kävely oli takana, tyytyväisenä ja jalat hiukan jäykkinä nousin bussiin ja aamu kymmeneltä saavuin kotiin, jotain unohtumatonta tuli taas tehtyä ja ehkä joskus palaan uudestaan näihin kuvioihin. Tarkalleen en tiedä kuinka monta kilometriä tuli käveltyä, mutta kun mulle sanottiin et kävellään about koko yö niin aattelin että jep okei kävellään, ei kukaan uskonu et oikeesti kulutetaan yö kävellen ja laulaen. Olo oli kirjaimellisesti: "matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan, jos muo hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti